Olen viime päivinä mietiskellyt, miten kiehtovan erilaisia elementtejä muistiin/muistamiseen sisältyy. Olisi hauska kuulla kokemuksianne tästä. Asia nousi pinnalle oltuani viikon paikassa, jossa minun oli mahdollista soittaa pianoa - vieläpä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa kenenkään kuulematta.
Lapsena kävin pianotunneilla, mutta koska minulla ei ole omaa, en ole kymmeniin vuosiin soittanut kuin satunnaisesti muutaman vuoden välein. Silloin soitan oikeastaan vain muutamaa sellaista kappaletta (eräästä laulunäytelmästä), joihin lapsena ihastuin niin kovasti, että minulla oli valtava motivaatio opetella ne, vaikka ne olivat vaikeusasteeltaan moninkertaisia tasoani vastaaviin soittoläksyihin verrattuna. Minun oli mahdotonta lukea nuotteja hitaassakaan tempossa, koska jouduin etsimään joka sävelen yksi kerrallaan ja siirtymään eteenpäin vasta opittuani siihenastisen ulkoa. Opittuani kappaleet kokonaan aloin harrastaa kitaransoittoa, minkä myötä tulin tietoisemmaksi sointujen teoriapuolesta. Niinpä tein pianoa soittaessani havaintoja: ahaa, nämä sävelet kuuluvat sointuun x, minkä jälkeen on luontevaa seurata sointu y...
Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin suurin osa musiikista on lihasmuistissa. Kun alan soittaa, käteni tietävät, mihin niiden pitää seuraavaksi mennä. Jos kädet eksyvät tai soitto muuten katkeaa, en pysty jatkamaan samasta kohdasta, vaan minun on otettava vauhtia fraasin alusta tai vieläkin kauempaa. Joissakin kohdin kykenen sen myöhemmin opitun teorian perusteella päättelemään, kuinka jatkaa, jos kädet eivät muista. Silloin en ole varma, mitkä soinnun sävelistä on kaksinnettu ja mikä kenties jätetty pois. Pääsen kuitenkin hämärän kohdan yli niin että lihasmuisti voi jatkaa käsien liikuttamista oikeaan paikkaan. Yksittäisissä kohdissa toimii valokuvamuisti: näen sieluni silmin, miltä nuotti näyttää. Tämä toimii erityisesti silloin, jos olen opetteluvaiheessa kiinnittänyt huomiota soinnun visuaalisen ilmeen poikkeavuuteen verrattuna nuottien enemmistöön.
Parilla ensimmäisellä pitkän tauon jälkeisellä kerralla juutuin paikkaan, joka ei millään tahtonut palautua mieleen. Kokeilin vaikka mitä, mutta kaikki kuulosti väärältä. Lopulta satuin valitsemaan kaikista mahdollisista soinnuista sen, joka kuulosti ehdottomasti oikealta. En silti löytänyt sitä heti uudelleen, kun aloitin soittamisen alusta. Nukuin yön yli ja soitin seuraavana päivänä uudestaan. Silloin kaikki meni niin kuin en olisi koskaan mitään unohtanutkaan!
Missä muussa kuin soittamisessa olette hämmästelleet lihasmuistin suurta merkitystä? Onko teillä kokemuksia voimakkaista hajumuistoista? Entä onko teillä jokin aivan omanlaisenne tapa tallentaa asioita muistiin ja palauttaa ne sieltä tietoisuuden käsiteltäviksi?