Eilen tuli taas Radio Suomesta meidän kaikkien masokistien kiihkeästi odottama teemaohjelma Vihatut levyt. Siis toinen toistaan sietämättömämpiä kappaleita, joita ei ikinä olisi pitänyt levyttää, tai ainakin esittäjä tai sovitus on ehdottomasti väärä. Tosin yhden vihaama on toisen rakastama. Ei noista eilisistäkään kaikki olleet minun mielestäni mitenkään erityisen kamalia. Tämän ohjelman kautta olen kuitenkin viime vuosina tutustunut muutamiin legendaarisen huonoihin levytyksiin, joiden olemassaolosta olisin muuten onnellisen tietämätön. (Ihan kuin inhokkeja ei olisi muutenkin tarpeeksi.) Haluan jakaa nämä löydöt kanssanne ja toivon ketjuun paljon lisää linkkejä esityksiin, joita on herkullista yhdessä inhota!
Tuosta eilisestä ohjelmasta, johon linkki yllä, ehdottomasti pahimmat ovat Siiri Niemisen "Tuntematon lehdenjakaja" kohdassa 1:44:05 sekä Jaakko Kangosjärven "Musiikki ja urheilu" josta on tehty myös jokseenkin psykedeelinen video. Niin ja tietysti Tiputanssi! Inhosin jo penskana sitä Jaana Wileniuksen versiota, mutta tämä Kai Hyttisen esitys, jonka kuulin nyt ensimmäisen kerran, on vielä nolompi.
Aiemmista hirvityksistä sietämättömimpiä lienevät Alpo Myllerin Enon disco ja Janos Valmusen Bussipysäkillä. Tuohon jälkimmäiseen tutustuminen oli sikäli järkyttävä kokemus, että alkusoitto oli ihan ok eikä mitenkään valmistanut siihen musertavaan myötähäpeään, mitä kuulija joutuu kokemaan laulajan avatessa suunsa...
Toki inhokkeja on kertynyt vuosikymmenten mittaan ihan spontaanistikin, ilman niille omistettua radio-ohjelmaa. Esim. tämä Hiski Salomaan Tiskarin polkka tuotti kärsimystä jo lapsuudessani. Ja moni muu, mutta lisäilen niitä toiste, jos aihe herättää innostusta.
Sivumennen sanoen, kyllä mieltymykset myös muuttuvat. Nuorena en voinut yhtään sietää Kirkan ääntä, mutta kun sitä toistuvasti joutui radiosta kuulemaan, aloin vähitellen tottua ja lopulta jopa pitää siitä!