Ensimmäinen kännykkäsi

[Täti Moonika]

Millainen oli ensimmäinen kännykkäsi? Millaisia toimintoja siinä oli, paljonko se maksoi, miltä se näytti? Maailma ja varsinkin kännykät ovat muuttuneet aivan huikeaa vauhtia. Käytän edelleen vuoden 2002 museopuhelinta, mutta vaikka se on alkeellinen nykyisiin verrattuna, niin ensimmäiseeni verraten sekin on huipputekniikkaa.

Ostin ensimmäisen kännykkäni syksyllä 1995. Sain veljeni suhteilla alennusta: Ericsson (jonka mallista minulla ei ole hajuakaan) maksoi "vain" 2400 mk eli n. 400 €. Vehje oli painava eikä missään tapauksessa mahtunut housuntaskuun, mutta takintaskuun kyllä. Siihen pystyi tallentamaan muutamia puhelinnumeroita pikavalintanäppäimien taakse, mutta tallennettuihin numeroihin ei voinut liittää nimiä. Tekstiviestejäkään ei voinut lähettää. Viestejä pystyi kuitenkin vastaanottamaan, kunhan niissä ei ollut erikoismerkkejä, sillä näyttö oli samantapainen kuin vaikkapa laskimissa eli numerot ja kirjaimet muodostuivat viivoista eivätkä pisteistä. Taustavalo oli vihertävä. Näyttöön mahtui vain sana tai kaksi kerrallaan, sillä numeroita/kirjaimia oli ainoastaan yhdessä rivissä. Mutta kukapa minulle olisi viestejä lähettänytkään! Veljelläni oli kalliimpi ja edistyksellisempi malli, jolla viestejä pystyi kirjoittamaan, ja hän lähetti minulle yhden malliksi vuonna -97 kun en ymmärtänyt, mikä se semmoinen tekstiviesti on.

[sunrise]

Mun eka känny oli Nokia 3210.
Tosin sen sain veljeltäni käytettynä joskus vuonna 2001, kun se osti hienomman luurin.
En sitä pahemmin käytellyt alussa, koska olihan se ihan outo juttu.
Useammin veli siihen soitti tai lähetti tekstareita ja taisi enemmän olla matopelinkäytössä koko
puhelin, kuin itse soittelun ja tekstailun.
Muistaakseni vuosi pari myöhemmin ostin uuden oman Nokian ja annoin kyseisen minun vanhemmille.
Ne oli niin vaikea opettaa kännykän käyttöön, kun lankaåuhelin oli vain se mitä tarvitsivat.
Nykyäänhän sielläkorvessa ei toimi muut kuin kännykät.
Siinähän se sitten....oli mun lyhyt stoori ekasta kännystä

[riinuliinu]

Mun eka känny tais olla Vodafone, tai joku semmoinen. Maksoi ihan järkyttävästi, en enää muista paljonko. En juuri sillä soitellut, se hankittiin vain varalle jos jumitan johonkin korpeen. En muista saiko sillä laitettua tekstiviestejä, koska kellään muulla kaverillani ei ollut kännykkää niin ei ollut ketään jolle niitä laittaa. Seuraava puhelin oli 3110 joka oli siihen aikaan sitten taas muissa kateutta herättävä viimeistä huutoa oleva.

Olen kaikki puhelimeni käyttänyt lähestulkoon viimeiseen pisaraan. Yleensä elektroniikka on pettänyt ennenkuin kuoret.

Miehen 5410i oli kyllä huippu, kuoret vaan levisivät ja uusia ei lopulta enää saanut joten joutui luopumaan. Itsekin meinasin ostaa sellaisen mutta menivät mokomat lopettamaan sen valmistuksen!

[cinnamon]

Mulla oli Nokian 3310. Olin viimeisten joukossa luokallani, kun sain puhelimen 13-vuotislahjaksi vuonna 2001.

[Täti Moonika]

Olin viimeisten joukossa luokallani, kun sain puhelimen 13-vuotislahjaksi vuonna 2001.

Miettikää tätä kehityksen nopeutta! Vain kuusi vuotta aiemmin - siis silloin kun minä ostin omani - ei ollut ollenkaan itsestäänselvää, että lapsuudenkodista kokonaan pois muuttava nuori aikuinen hankkii kännykän eikä lankapuhelinta. Siis ainakaan Itä-Suomessa.

[ampiainen]

Mä sain ekan kännyn ylioppilaslahjaksi vuonna 2000, tais olla Nokia 3210. Olin kyllä kaveripiirissä viimeisiä, joilla omaa puhelinta ei siinä vaiheessa vielä ollut.

[memma]

Minun eka kännykkäni oli Nokia 1100! Sekin oli oikeastaan alkuun meidän kotipuhelin, joka oli hankittu kalliiksi muuttuneen lankaliittymän tilalle. Käytäntö oli että jos tiesin etukäteen olevani esim. myöhempään keskustassa (20km kotoa), saatoin sopia äidin kanssa mistä hän voi hakea minut, jos aikatauluja ei jo aamulla pystytty sopimaan. Tämä siis yläasteikäisenä joskus 2008.
Ensimmäisen ihan oman kännykkäni ja numeroni sain 17-vuotiaana 2010, se oli se sama 1100 muistaakseni. Se malli kestää, sama puhelin taitaa olla isälläni edelleen käytössä.
Sen jälkeen sain välissä jonkun äidin vanhan värinäytöllisen työpuhelimen, jonka mallia en kyllä muista. Mutta se värinäyttö oli mahtava, kun sai taustakuvankin vaihdettua! Muutenhan siinä ei mitään erikoisuuksia ollut. Mutta ehkä tunteita herättävin puhelinhankinta oli kaverilta ostettu Nokia 7610 Supernova liukunäyttöpuhelin. Siihen muistoon kiteytyy mm. tekstailut ekan poikaystävän kanssa, ensimmäiset baarissa käynnit ja varmaan tekstailut nykyisen miehenkin kanssa. Sekin kesti yllättävän hyvin; edes siskoni käytössä putoaminen lastenvaunujen renkaiden alle ja samalla asfalttiin hiissautuminen ei tuhonnut sitä kokonaan, vaan se olisi edelleen käyttökuntoinen.

Nykyäänhän ihmiset vaihtaa puhelimia varmaan huomattavasti tiuhempaan tahtiin kuin ennen, pari vuotta käytössä ollut älypuhelin on jo vanha (vaikkei mitään varsinaista toimintavikaa olisikaan), ja se vaihdetaan uuteen. Toisaalta, ei nämä älykännykät taida oikeasti olla edes niin pitkäikäiseksi ajateltuja kuin entisaikaiset Nokiat.

[Raunis]

Mun eka puhelin oli Nokia 3310, jonka sain käytettynä mennessäni kouluun vuonna 2004. Saman vuoden jouluna sain sit ekan ei-prepaid-liittymän, joka tais olla mulla vielä toissa kesänä ihan aktiivikäytössä Silloin soittoäänien läpi plärääminen oli tyyliin toisiks hauskin asia, jota uudella puhelimella pystyi tekemään. Vertailtiin niitä usein kavereiden kanssa matkalla koulusta kotiin/iltapäiväkerhoon.

[Sea]

Minun ensimmäinen puhelimeni oli Nokia 6110. Se oli veljeni vanha puhelin, jonka sain käytettynä syntymäpäivälahjaksi. Puhelin oli aikanaan hieno - siinä oli matopeli, jota pystyi pelaamaan kaksinpelinä. Tämä olikin keskeisimpiä ominaisuuksia puhelimessani. Kuusyksyksnolla oli myös hyvin kestävä ja pitkäikäinen, ja oli minulla käytössä erittäin kauan. Akku oli kyseisen mallin heikko kohta, ja omassanikin akku jossain vaiheessa löystyi niin, ettei meinannut pysyä paikallaan. Puhelinkotelo auttoi asiaan, mutta kyllä tuokin vanha kalikka lopulta hajosi.