suomen kielen kummallisuuksia

[Täti Moonika]

Keskustellaanpa taas vaihteeksi suomen kielestä! Minua huvittaa pohdiskella, miten paljon kieleen on vakiintunut sanontoja, jotka ovat kirjaimellisesti ymmärrettynä täysin järjettömiä. Miksiköhän sijamuotojen käyttö on vakiintunut sellaiseksi kuin on? Mehän laitamme kengät jalkaan, käsineet käteen ja hatun päähän, vaikka oikeastaan laitamme silloin kirjaimellisesti jalat kenkiin, kädet käsineisiin ja pään hattuun. Istumme ruokapöydässä, vaikka emme ole pöydän sisässä vaan sen ympärillä. Nukumme sängyssä, vaikka istumme sängyllä.

Keskustelu on avattu; kertokaa mitä mieleen juolahtaa!

[memma]

Mehän laitamme kengät jalkaan, käsineet käteen ja hatun päähän, vaikka oikeastaan laitamme silloin kirjaimellisesti jalat kenkiin, kädet käsineisiin ja pään hattuun.

Ja miksi kengät tai housut (monikko) laitetaan jalkaan (yksikkö)? Tai käsineet käteen, vaikka eihän niitä molempia käsineitä laiteta yhteen käteen.

[Raunis]

"Sanos muuta" ja "älä muuta sano" tarkoittavat samaa asiaa. Ajoneuvo ja ajo-ohje taas eri asioita.

[Täti Moonika]

Mielenkiintoinen sanonta tuokin "asettua taloksi". Tulee aika hullunkurisia mielikuvia, kun sen tulkitsee kirjaimellisesti. Näen jo itseni seistä jököttämässä kädet harjakattona pääni päällä...

[Täti Moonika]

Tämä ei itse asiassa ole kielen vaan sosiaalisen kielenkäytön kummallisuus. Kun radiossa jotakuta kiitetään haastattelusta, haastateltu vastaa kiitokseen kiitoksella. Miksi? Muissa tilanteissa sanotaan "ole hyvä" tai "eipä kestä", mutta haastateltu kiittää kiittämisestä tai siitä, että häntä on haastateltu. Outoa.